Takaisin dojolle eli miten palata pitkän tauon jälkeen harjoituksiin

Onko paluu salille tauon jälkeen helppoa? Miten ajatella? Muistaako kukaan? Turkka pohtii asiaa.

Aikido ja siihen rinnastettavat kehon-ja mielen lajit voivat olla elinikäinen harrastus, jopa elämäntapa. Ne kulkevat harrastajan mukana, tavalla tai toisella, elämänvaiheesta toiseen. Tätä taustaa vasten ajateltuna on myös täysin luonnollista, että harjoitteluun tulee lyhyempiä tai pidempiä taukoja. Työ, pienet lapset, elämäntilanne yleensä voivat tuoda mukanaan haasteita, jolloin aikaa tai motivaatiota ei löydy säännölliseen harjoitteluun. Itselläni oli taukoa budoharjoittelusta noin viiden vuoden ajan. Laakereillani en toki levännyt, koska olen liikunta-addikti. Monipuolinen liikkuminen on kuulunut osana elämääni lähes aina. Aikido ja muu budoharjoittelu kuitenkin jyskyttivät alitajunnassa. Näin säännöllisin väliajoin unia treenaamisesta ja paluu lajin pariin koputteli mielessä. Kynnys lähtemiseen oli kuitenkin kova. Mieli keksi , se on mestari siinä , lukuisia syitä siihen, miksi ei saanut lähdetyksi dojolle. Päällimmäisenä kuitenkin oli tunne siitä, osaanko enää harjoitella lajia ja kuinka minut otetaan vastaan pitkän diasporan jälkeen.


Hyvä syy laittaa liikkeelle

Tärkeä välietappi itselleni oli, kun ystäväni aikidoajoilta eli Saiston Petteri ja Martikaisen Tuomas järjestivät muutama vuosi sitten tapahtuman, jossa juhlistettiin heidän 20 + 20 vuotista aikidouraansa. Olin toiminut kumpaisenkin peruskurssiohjaajana ja sain kutsun tapahtumaan. Pakkasin puvun ja hakaman kassiin ja lähdin Linnankadun dojolle, jossa en ollut ennen käynyt. Paikalla oli ilahduttavan monia vanhoja harjoittelijoita, osa aktiiveja, osa verestämässä muistoja. Ihastuin heti minulle uuden dojon ilmapiiriin sekä tapaan, jolla minut otettiin vastaan. Hyväksyen, kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan. Tärkeää oli myös tunne siitä, että pystyi palauttamaan liikkeitä sekä treenaamisen tunteen mieleensä. Noin puoli vuotta em. tapahtuman jälkeen muutin takaisin Turkuun osana suurempaa elämänmuutosta. Kaipasin elämääni uutta sisältö, ja toisaalta, jotakin vanhaa, turvallista ja tuttua. Oli aika palata dojolle. Aloitin varovaisesti käymään sunnuntaiaamujen kuntoaikidotreeneissä. Sunnuntaiaamun leppoisassa hengessä aloin totuttamaan mieltäni ja kehoani jälleen aikidon vaatimuksiin. Ilmapiiri oli avoin ja hyväksyvä, kuten budopiireissä yleensäkin on. Muutaman viikon jälkeen rohkaistuin myös yleisiin treeneihin. Jännitti kyllä palata pitkäaikaisen opettajani, Petteri Sileniuksen, ohjaamiin harjoituksiin. Kuitenkin jo dojolle tultuani pukuhuoneessa huomasin, että kyllä tämä onnistuu. Ihmiset olivat pääsääntöisesti ilahtuneita paluustani. Pukuhuoneen täytti tuttu, iloinen höpöttely ja leukailu, kuin vanhojen tuttujen kesken. Kuten monen kanssa olinkin. Astuessani tatamille koin jopa jonkinasteista hartautta ja mielenliikutusta. Ensimmäinen kumarrus keskustaan oli hidas ja syvä. Sittemmin kumarruksista on tullut arkipäiväisempiä harjoittelun tultua säännölliseksi. Näin se toki tulee ollakin. Harjoittelu ei ole elämää kummempaa ; kaksi askelta eteen, yksi taakse. Hitaasti kiiruhtaen.


Vinkkejä paluumuuttajalle

Lopuksi laitan muutaman entuudestaan tutun vinkin, mikäli lukijan mieli halajaa vanhan harrastuksen pariin ja edellisistä harjoituksista on vierähtänyt jo hieman enemmän aikaa. Tule katsomaan treenejä. Huomaat, että homma näyttää varsin tutulta. Toki tämä voi olla myös pettymys. Kehomieli muistaa enemmän kuin arvaatkaan. Gichin Funakoshin sanoin: Sen, minkä oppii kuuntelemalla, unohtaa nopeasti. Sen, minkä oppii keholla, muistaa aina.
Edelliseen liittyvä tarpeellinen varoitus: Keho muistaa liikkeitä ja liikeratoja, joille ei nykyisessä kunnossa ole edellytyksiä. Maltillinen aloitus on tarpeen. Keho adaptoituu liikkeeseen, kunhan sille annetaan aikaa. Kysy rohkeasti neuvoa, löytääksesi oikean ryhmän ja ajan harjoittelulle. Kysy myös arjen käyntänteistä, kuten maksuista, pukuhuoneista jne. Ne ovat saattaneet muuttua sitten viime näkemän. Avoin mieli ja tukku kärsivällisyyttä ovat avuksi. Kyllä se siitä.
Rohkaisen kuitenkin reilusti kokeilemaan, jos kipinää vanhaan harrastukseen on yhtään jäljellä. Voit löytää vanhasta tuttavuudesta uuden oppimisen kipinän.



Turkka Kuvaja
Aikido 3. dan

0 0
Feed