kamppailulajit

Asevarustelua

Perinteiseen budoon kuuluu myös aseharjoittelu. Aseina käytetään mm. miekkoja ja keihäitä. Joskus niiden kanssa saattaa joutua hankaluuksiin...ei kuitenkaan harjoituksissa vaan arjen ihmeellisissä seikkailuissa. Lue, miten Petteri Silenius kertoo kokemuksistaan.

Perinteisten taistelulajien harjoittelijat joutuvat joskus kommelluksiin ja hankaliin tilanteisiin kantaessaan harjoitusaseitaan salin ulkopuolella. Aseet tulee olla tietysti suojapusseissa ja niitä saa lain mukaan kantaa vain kodin ja harjoitussalin välillä. Nuorempana sain kuulla monia kommentteja ohikulkijoilta kantaessani iaitoa, iaidoharjoitteluun tarkoitettua tylsää harjoitusmiekkaa. Jotkut arvioivat minun olevan menossa kalaan, toiset luulivat että menen pankkia ryöstämään. Käytin tuolloin bussia kulkuvälineenä ja joskus miekka liikkui selässä samalla kun sotkin polkupyörällä dojon ja kodin välillä.


Pitkiä seipäitä

Kun aloitin Katori Shinto ryun harjoittelun, aserepertuaariin tuli lisää pituutta. Tässä 600-vuotta vanhassa japanilaisessa perinnelajissa käytetään miekkojen lisäksi myös 180 senttistä bo-sauvaa, kaksi ja puolimetristä puista harjoitusnaginataa sekä kolmimetristä yarikeihästä. On selvää ettei sen pituisia treenivälineitä kannella edestakaisin vaan niiden paikka on dojolla, onneksi. Ongelmana on vaan se, että niitä ei saanut alkuvaiheessa hankittua Suomesta joten lukuisilla harjoitusmatkoilla Japaniin rahtasin aseita mukanani Suomeen. Kun lähdet aikaisin aamulla Tokion länsireunalta kohti Naritan lentokenttää, mukanasi junissa viilettää muutama miljoona muutakin ihmistä. Sinulla on matkalaukun lisäksi selkäreppu, miekkapussi olalla sekä pahviin hyvin pakattuna bo ja naginata joka ei mahdu junaan pystyyn, et voi pitää pakettia poikittain vaan neljänkymmenen viiden asteen kulmassa ja joka toinen japanilainen salaryman tai officelady mulkaisee sinua vihaisesti kompastuttuaan viritelmääsi. Kun pääsee takaisin tällaisen lastin kanssa Suomeen matkustettuaan vuorokauden ympäri arvostaa todella paljon sitä, että harjoituksissa voi käyttää kyseisiä aseita.


Tragikomiikkaa lentokentällä

Kuvitelkaapa tilanne Nagoyan lentokentälle. Kolme suomalaista aikidon ja Katorin harjoittelijaa palaamassa onnistuneelta harjoitus- ja näytöskiertueelta. Reppuihin on pakattu uusia treenipukuja ja tuliaisia joten checkin-vaaka näyttää ylimääräisiä kiloja. Aikaisemmin Naritan kentällä olen pystynyt sulattamaan vastaanottovirkailijat ottamalla apean katseen ja sanomalla, että rahat ovat vähissä joten voinko siirtää matkustamoon menevään reppuun vähän tavaraa. Täällä tiukempi linja käyttämämme lentoyhtiön linjalla. Tonin harjoitusmiekka on pakattu tukevaan pahvilaatikkoon ja se on kyselyn alla. Meitä vaaditaan kirjoittamaan alle paperi, jossa lentoyhtiö vapautuu vastuusta jos miekka rikkoutuu kuljetuksen aikana. ”Ettekö te pidä huolta matkustajien tavaroista?” kysyn tiukasti. Vastauksena vakuuttelut lentoyhtiön vastuullisuudesta ja sihinä hampaiden välistä väkinäisen hymyn kera. Toteamme, että emme saa miekkaa mukaan jos emme suostu allekirjoittamaan paperia. Nimi paperiin ja miekkaboksi laitetaan pylvääseen nojaamaan virkailijan taakse jotta siihen lätkäistään matkatavaratarra.


Show alkaa....

Kuinka ollakaan kaunis japanitar sattuu tönäisemään miekkaa niin, että se kaatuu suoraan hänen takanaan olevalle matkatavarahihnalle ja aloittaa matkansa kohti laukkuja kitaansa hamuavaa suuaukkoa – ilman tarraa. Seurauksena naisellinen kirkaisu ja neito hyppää hihnalle aikomuksenaan pelastaa miekka ennen kuin matkatavarahallin suuaukko nielaisee sen. Hän saa kuin saakin otteensa laatikosta, tasapainoilee hetken korkokengillään hihnalla oikoen hamettaan. Seuraamme tapahtunutta kuin teatterin draamaa suu auki. Pahaksi onnekseen linjalta lipuu iso matkalaukku joka taklaa virkailijalta jalat alta ja hetken hän on hame korvissa, pitkät korot kohti kattoa ja matkalla pää edellä kohti kitaa joka syö matkalaukkuja ja epäonnisia neitoja. Hän kyllä pitää tiukasti miekasta kiinni aivan kuin se auttaisi häntä pois tästä nolosta tilanteesta. Seurauksena uusia kirkaisuja, tällä kertaa kollegoilta joista yksi hyppää linjalle ja saa avuttoman neidon nilkasta kiinni juuri ennen kun hän katoaa matkahallin syövereihin. Toinen virkailija tulee paikalle ja yhdessä pelastuspartio Ryhmä Hai saa tragedian hoidettua turvallisesti niin, että häkeltynyt ja silminnähden järkyttynyt neito palaa tiskille miekkaboksin kanssa hametta ja kampausta korjaillen. Olemme sanattomia ja puren poskeani ettei naurua purkautuisi tahattomasti ja hämmentäisi tilannetta entisestään.


Miekkaboksiin saatiin viimein tarrat ja muutkin laukut matkaan. Totesin, että nyt olisi hyvä sauma keskustella ylimääräisistä kiloista. ”Krhmm, niin että lentoyhtiö pitää hyvää huolta tavaroista. Mitenkäs niiden ylimääräisten kilojen kanssa olikaan?” No, saimme roiman alennuksen emmekä halunneet jäädä vääntämään enempää kättä. Saimme ainakin hupaisan näytelmän katsottavaksi ja miekkakin tuli lopulta Suomeen ehjänä perille.


0 0
Feed